10-vuotinen välitilinpäätös

Maanantaipäivä oli allekirjoittanheen työuralla tähän saakka suurimpia merkkipaaluja. Maanantaina tuli meinaan täytheen 10 vuotta yrittäjänä toimimista. Tarkkoja syitä sille miks maaliskuisena maanantaina vuonna 2009 parikymppinen sälli laitteli toiminimen perustamispaperit vetähmään ei taia järjelä pystyä selittämhään kukhaan, mutta näin jälkikätheen oon ollu tuohon päätökseen erittäin tyytyväinen.

Kirjottelen yrittämisen alkuvaiheesta ja minun yritystoiminnan kehityksestä myöhemmin. Nyt aattelin näin aamutuimaan listailla tämän hetkisiä fiiliksiä muutaman väliotsikon alle.

Uusia palveluita

Tammikuussa kerroinki, että ollaan vuoden alusta alkaen laajennettu Routamapin toimintaa perinteisten kartta- ja paikkatietopalveluitten lisäksi myös kokohnaan uuelle toimialalle kiinteistötekniikan asiantuntijapalveluihin. Tämän alan palvelut osana yritystoimintaa on ollu minun pitkäaikanen haave oikeastaan siittä saakka ku 2014 syksyllä päätin kehittää osaamista ja lähteä opiskelehmaan insinööritutkinnon pääle diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistoon.

Aallosta valmistuin syksyllä 2017, mut silti vielä vuojen päivät meni muita työhommia vääntäen ja kehittäen ideaa siitä, mitä tämän puolen palveluita ihmiset oikeastaan tarvittee ja missä olis ns. markkinarakoa. Vaikka haasteena on osittain päällekkäinen palvelutarjonta viranomaistöitä tekevän Maanmittauslaitoksen kanssa, ollaan nyt päästy hyvin alkhuun muutamien selvitys- ja asiantuntijaprojektien myötä ja uskon, että kiinteistöalalla on paljon potentiaalia ko onhan meän kansallisvarallisuudesta 70 % kiinteistöissä. Johtuen eri ihmisten hyvin erilaisista kiinteistösotkuista ja tarpeista niiden selvittämiseen oon pyrkiny kuvaan palvelukuvauksekki laajoina, eli käytännössä hoiethaan kaikkea mahollista kiinteistöjen kaupanvahvistuksista maastoselvityksiin.

Reissussa

Saan aika usein kuulla kavereilta ja sukulaisilta, että “sie se oot aina reissussa”. Onhan se totta, ettei kotijalasta moniakhaan työtehtäviä pysty hoitamhaan vaan auto on aina sillontällön pakattava ja työ suoritettava paikanpäälä. Samanlainen valinta ko yrittäjäksi ryhtyminen on häätyny tehä myös sen suhteen, että on myös valmis matkustamhaan leivän perässä.

Jotenki kuvaavaa lienee seki, että tämä 10 vuoden ‘virstanpylväs’ tuli täythöön työreissulla, tällä kertaa Krasnoyarskissa Siperiassa.  Vaikka tuo yksittäinen keikka oli minun elämän TOP3-kokemuksia, niin eihän se matkalaukkuelämä aina lystiä ole. Monestikki miettii että onko hommissa lopunperin mithään järkeä tai et voisko toisela laila tehtynä hommat olla lunkimmin.

Oon kuiten tullu lopputulehmaan, että oon reissussa ollessa saanu nähhä monia semmosia paikkoja mihin en varhmaan ikinä muuten päätys (kuten nyt vaikka tuo Krasnoyarks). Se on erityisen hienoa, et pääsee näkehmään maailmaa ja oppihmaan eri kulttuureista asioita vähän niinku ohessa ko samala tekkee hommia. Tähän elämäntilantheesseen tämä on ollu aivan sopivaa, mutta tuskin tuota matkalaukkua jaksaa vuosikausia vettää puolet vuojesta perässä. Katothaan mihin tämä vielä kehittyy.

Gepsiseurantaa

Sain kesällä 2016 Imatralta puhelun, jossa kysythiin kiinnostusta GPS-seurannan tekemiseen hiihtosuunnistuksen EM-kisojen webTV-tuotantoon seuraavana talvena. Vastasin vanhasta tottumuksesta (vaihteeksi)  kyseiseen kyselyyn myöntävästi ja löysin itteni jonku kuukauven myöhemmin toiselta puolen Suomea. Vissiimmästi Imatralla meni homma kohtuullisesti, ko tuosta keikasta onki poikinu viime vuosina uusia hienoja juttuja mulle aiemmin täysin tuntemattomalla maaperällä. Oon päässy mukhaan välittämhään suunnistusurheilun tunnelmaa niin MM-kisoista, Jukolan viestistä, maailmancupista ko viime viikolla Talviuniversiadeistaki.

Isoin kiitos mahollisuuksista ja kaikesta taustatuesta kuuluu Pexille, joka on alan pioneerina jeesannu, vastannu tyhmiin kysymyksiin ja opettanu seurannan salat sitä mukaa ko niitä on ollu tarpeen oppia. Seuraavan kerran oppeja häätyy soveltaa ens viikolla hiihtosuunnistuksen MM-kisoissa Piteåssa.

Työpaikka

Hommasin itelle rapea vuos sitte työpaikan. Tai pikemminki huoneen työpaikasta. Tätä ennen oon aina tehny toimistopäivät kotoa käsin, käytännössä 3 metriä sängystä ja 5 metrin päässä keittiöstä. Jollekki ihmisluonteelle ja joihinki päiviin loistava ratkasu, mutta pitemmän pääle alkaa käyhmään ympyrät hieman pieneksi ja seinät eli katto olheen välilä aika matalalla.

Niin, työpaikan hommasin Rovaniemen keskustassa sijaitsevasta yritysyhteisöstä Roihubista. Toistakymmentä pienyritystä ja neljännessata työntekijää erilaisista ja eri aloilla toimivista yrityksistä saman katon alla on ollu kyl mahtava lisä yksinyrittäjän arkeen. Paitti yhteiset tilat ja lounashetket niin useamman yrittäjän kans ollaan myös tehty liiketoimintaa yhessä ja käytetty toistemme asiantuntemusta hyväksi.

 – – –

Niinhän se ruukaa mennä, että ensimmäinen vuosi yritystoiminnassa mennee opetellessa, ja seuraavat sitte opetellessa lissää. Eräs ystäväni sano taannoin että vaikka sanothaanki et “oppia ikä kaikki”, niin totta myös et “ikävä oppia kaikki”. Kuitenki parasta yrittämisessä on se, että saapii tehhä monipuolisesti sellasia asioita joista tykkää. Silloin sitä jaksaa värkätä niitä hommia useammanki kymmenen vuotta.

Lapissa on kevätkelit. Nautithaan niistä!