Reittihommissa Evolla

Olin viime viikola matkassa polku- ja maastopyöräilytapahtuma Evo Trail Weekendin järjestelyissä Hämeenlinnan Evolla. Tapahtuma ei sinänsä ole mulle outo, onhan tapahtuman pääjermuna hyvä ystävä ja monien suunnistuskekkereitten rikoskumppani Reitin Mikko, ja oon sekä viime että tänä vuonna laatinu kyseisiin kekkereihin niin kisojen reittikartat ko kilpailu- eli tapahtumakeskuksen toimintoja selittävät karttaluomuksekki.

 

Monenmoista kisatapahtumaa on tullu vuosien saatossa nähtyä, mut nyt syksyn työkuviot annoit sen verta myöten, et tänä vuonna avautu mahollisuus tarkastella tämmösten maastojuoksu ja -pyöräilykisojen järjestelyitä myös paikanpäälä. Mulle täysin uusi juttu oli kisareittien merkkaukseen liittyvät kuviot. Äkkiselthään luulis et son vain muuan krepin eli muovinauhan pyöräyttäminen methään näyttämhään mihin suunthaan mennä. Vaan kun kyseessä on kilpatapahtuma, jossa porukat lappaa mettässä täysilä, on vähän (paljon) hapoila. Kun laji ei ole suunnistusta, liittyy reitin merkkaukseenki monenmoista kommervenkkiä ko kaikkien häätys osata perile saakka pelkkien kreppien ja kylttien avulla.  Ja varsinki ko tässäki tapahtumassa lauantaina veethiin polkujuoksuja ja sunnuntaina maastopyörilä (eri reiteilä tottavain  XCM SM-kisat sisältäen), niin saapii organisaatiosta löytyä kohtuullisen näppäräjalkasta kulkijaa, että ehtii lauantai-iltana ennen pimeää vielä pizzale.  Parin krepin lisäksi kulu muuan rulla muovinauhaa, satakunta kylttiä näythään mihin sietäs mennä ja vajjaa tuhatkunta pyykkipoikhaan nidottua puolen metrin kreppiä reittiä osottamhaan.. Yhteensä muuten reittejä oli kaikkinheen yli 100 kilometriä merkattavaksi, joten ei mikhään pieni urakka.

 

Kun kisakarttoja vääntää yli 600 kilometrin päässä ite tapahtumasta mallikarttojen pohjalta parhaansa mukhaan, niin paikanpäälä moni asia yllättää. Jotenki sitä luo maastosta ajatuksia sen mukhaan, miltä se näyttää maastokartala eli ilmakuvissa. Paikanpäälä moni komeaksi mäntykankhaaksi aattelemas paikka saattaaki olla synkkää kuusikkoa tai pienehkö polku kunnostettu autola ajettaaksi mettäautotieksi. Eli aika moni asia hioutuu uomiinsa ko pääsee paikanpääle pyörähtämhään, tai jopa mettänpuolele lenkkeilemhään.

 

Itte reitin merkkaus oli opettavaista hommaa, ja suju kivasti Reitin opastuksela ja tiimityölä. Ite viikonloppu ei sinänsä paljon suunnistusviikonlopusta poikennu ko aamupalalapöyvän ympärillä poppoo Reitti – Kokko – Virtanen- Uusimäki kertoili kehnoja juttuja. Tai saatto Timolla olla asiaaki. Yhtä kaikin vaatii tämmönen tapahtuma onnistuakseen näemmä yhen sähköjäniksen, pari osaavaa tulosmiestä ja läjän innokkaita aktiiveja; lyhyesti siis Reitin, Kokkenssit ja Säkiän 😀

 

Itte koetin ammentaa mahollisimman paljon kartta-asioihin liittyvistä jutuista. Paitti et kartat on tehty urheilijoille ja huoltajille, niin oikeastaan melkein yhtä paljon net on tehty järjestäjiä ja eteenki talkoolaisia aatellen. Hyvä kartta on laadukas dokumentointi siitä miten asiat on tarkotus suorittaa, mihin reitti tulee merkata ja valistunu arvaus myös siitä mistä risteyksistä löytää / pitäis löytyä jonku sortin opasteita reitilä pysyäkseen. Hyvin tehtynä tämä helpottaa sekä reittien suunnittelua, merkkausta, purkamista ko ens vuojen tapahtuman suunnitteluaki.

 

Näissä maastourheilutapahtumissa häätyy siis ottaa huomioon, että

 

  1. Kartat on havainnollistavia

  2. Reitit on selkeästi esitetty kartala

  3. Reiteistä löytyy gpx-jäljet mobiilikarttasovelluksia varten

  4.  Tapahtumakeskuksen toiminnot on selkeästi kartalla niin kilpailijoita kuin toimitsijoita varten

 Syksyyn entistä viisaampana,

 

 // Tommi

 

Kisasivut: http://www.evotrailweekend.fi

Oikea Reitti Oy: https://oikeareitti.net/

 

Evon reitti- ja tapahtumakeskuskartat