fbpx

Mietteitä maastosta

tunturimaisema

Kokonaisuuden kannalta omassa työssä maastopäivät ovat kyllä sieltä siisteimmästä päästä työpäivinä. Minun tapauksessani ainakin se lämmin kesäpäivä maastossa ulkotöissä voittaa sen hikisen toimiston nurkkauksen. Toki onhan se lämmin toimisto ihan kiva ajatuksena siinä vaiheessa, kun olet siellä kairan keskellä ja räntää alkaa tulla vaakatasossa naamaan. Koitappa siinä sitten taiteilla sormet kohmeessa maastoa kartaksi tabletilla. 

Tai silloin, kun olet sen synkimmän vihreän pusikon keskellä vailla viidakkoveistä. Siinä tilanteessa monesti tulee ajateltua, että toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi tässä pusikossa suunnistaa. 

Tällaisiakin paikkoja aina välillä sattuu matkalle, mutta onneksi pääasiassa maastot ovat sellaisia, että itse fiilistelee, kuinka siistiä täällä olisi päästä suunnistamaan.

Yksinään kun tuolla maastossa liikkuu niin saa kyllä kokea sen luonnon rauhan eikä tarvihe hirveästi muusta välittää. Välillä tekee ihan hyvää istahtaa vaan siihen kannon nokkaan, heittää tabletti mättäälle, katella maisemia ja nautiskella kahvit siinä. Saattaapa tuolla pohjosempana Lapissa tulla kuukkelikin viereen kattelemaan, että mikäs ukko siinä pullaa jauhaa. Se on ehkä parasta siellä maastossa.

maastotyöt
kahvitauko

Maisemia kahvitauon ääreltä.

Meilläpäinhän tuo maastokausi on yleensä huomattavasti lyhyempi ko etelän suunnalla, jossa sitä lunta ei välttämättä näy koko talvena hidasteena. Täälläpäin tuo lumi normaalina talvena pitää maastotöistä taukoa marraskuulta huhtikuun loppupuolelle asti. Toki yllättihän ensilumi nyt jo syyskuun 14. päivä Ylitorniolla, mutta kartoituksien kannalta nämä lumet onneksi vielä sulivat yhtä nopeasti ko tulivatkin.

Vaan kyllä tässä meidänkin kesäkauden mitassa kerkiää olemaan maastossa ihan riittävästi maastopäivien määrän ollessa itellä lähempänä sataa kuin nollaa tälle kautta. Ja onhan se loppuseltaan kuormittavaa hommaa, kun viikonkin olet maastossa. Tänäkin kesänä liikuttuja kilometrejä parhaimmillaan on kertynyt yhden viikon aikana 80. Kyllä siinä monesti on tullut todettua oman hiihtoharjottelun kannalta, että maastopäivän jälkeen juoksulenkki ei oo ainakaan se paras vaihtoehto reeniksi. 

Urheilun kannalta se on ihan hyvä itelle, että välillä on lumetkin maassa.

Lumi yllätti syyskuun puolivälissä Ylitorniolla.

Meiän maastokausi 2021 starttasi kunnolla jo melkein firmalle perinteeksi muodostuneena vapun jälkeen Ylivieskasta. Kyseisellä kartalla muuten pidettiin nyt syyskuussa kansalliset ja myöhemmin kuntorastit ja saatiin jälkeenpäin mukavaa palautettakin kartasta. 

Usein kisojen ja muiden tapahtumien yhteydessä puhutaan “olipa mahtavat radat..” No sehän on totta, että kyllä meillä osaavia ratamestareita löytyy, mutta ilman sitä hyvää karttaa niitä mahtavia ratoja on vaikea kenenkään tehdä. Monesti miettii, että osataanko meillä arvostaa tarpeeksi sitä kartoittajan tekemää työtä. Suomessa on kuitenkin saatu nauttia laadukkaista kartoista aina, minkä vuoksi luulen, että hyvää karttaa pidetään välillä liiankin itsestäänselvyytenä. 

Vaikka kartoittaminen ei loppuseltaan olekkaan mitään rakettitiedettä, niin kyllä se on silti sitä ammattitaitoa ja aikaa kysyvää työtä ja vertautuu näin aivan täysin muihinkin “oikeisiin töihin” eikä se ole mitään harrastelua, ainakaan meillä. Itse toki olen hyvin tyytyväinen nykyiseenkin tilanteeseen arvostuksen suhteen, mutta ainakin sen verran enemmän sitä kartoittajan työtä voisi aina kunnioittaa, että tekstit siellä kartan alalaidassa olisi kohillaan ja kartoittajan nimi mainittaisiin siellä muiden tietojen yhteydessä, kun karttaa käytetään. Taitaapa tähän ihan tekijänoikeuslakikin velvoittaa.

Suunnistuskarttojahan voi ja saa tehdä kuka vain niin halutessaan ja kokiessaan sen omaksi hommakseen, mutta kyllä Suomessa siitä pitäisi myös pystyä maksamaan samassa linjassa muiden ammattitöiden kanssa. Useasti toimintamalli kartoituksien suhteen saattaa olla, että kartan teko ammattilaisen toimesta alkaa tuntua siinä vaiheessa kalliilta, kun aletaan puhumaan hinnasta ja lopulta kenties päädytään talkootyöhön seuran toimesta. Miksi? En tiedä, kun eihän se kallista oikeasti ole.

Vertailtaessa ammattilaisen tekemän suunnistuskartan hintaa liikuntapaikkana, vaikka nyt suuressa suosiossa oleviin kuntoportaisiin, voidaan todeta suunnistuskartan olevan erittäin halpa liikuntapaikka. Entisaikoihin nähden nykyvaatimuksilla suunnistuskartanhan ei tarvitse edes olla pinta-alaltaan iso, jotta siinä voi järjestää onnistuneesti tapahtumia. Jos kartan käyttö suunnitellaan seuran toimesta fiksusti, niin siinä järjestetään ensiksi kisat ja sen jälkeen kartalla voi pitää useita iltarasteja kartan elinkaaren aikana. Jokainen näissä tapahtumissa tehty suoritus tuottaa rahaa x-määrän, joten hyvin hyödynnetty kartta tuo kulunsa takaisin seuralle elinkaarensa aikana. Lisäksi seura voi hakea kunnalta avustusta ja mm. EU- tai Leader-tukea kartoitustyötä varten. Myöhemmin on vielä mahdollista hakea karttarahaakin liitolta. 

Maastokausi vielä jatkuu itellä lokakuun aikana, mutta pikku hiljaa katseet näiden osalta kääntyy ensi kesään.

Anssi Koirikivi
Projekti-insinööri

Anssi on Routamapin kartta- ja paikkatietoguru, jonka päävastuualueita ovat kartta-aineistojen muokkaaminen, maastosuunnittelu sekä erilaisten kartoitushankkeiden toteuttaminen.